Hejsan!

Olen hieman ihmetellyt, lähi aikoina moni on kysynyt, että mistä mä oikein mun vaatteita keksin ja isku yrityksiä sataa kuin taivaalta - tosin vääränlaisia. Johtuuko se siitä, että olen vihdoinkin vaihtanut sinkku taajuudelle?

Tunnen olevani vapaampi kuin koskaan. Kukaan ei ole katsomassa että hameeni peittää pepun. Anyway, olen aina tuntenut vetoa räiskyvämpään pukeutumiseen ja yleisesti goottimuotiin.. ja jostain syystä tuntuu siltä, että se puoli on nyt vihdoinkin puhekamassa kukkaan oikeasti :)

Olen ehtinyt olla teini gootti, teini hevari, urheilija pimatsu, balleriina, mukavuuden haluinen, aikuistuva gootti,..... ja nyt tämä on goottihenkistä, joskin myös käytännöllistä ja suhteellisen mukavaa pukeutumista joka on myös alkanut saamaan vivahteita punkkari tyylistäkin. Pukeutumistyylini on siis vieläkin muokkaamisen alla, mutta tuntuu siltä että kohta se on kohdillaan,.. ennen kun se muuttuu uudelleen. Elämä muuttaa kaikkea ja niin sen pitääkin tehdä.

Korkokengät on iso rakkauteni.

Toinen ylivoimainen rakkauteni on kerrospukeutuminen! Sen opin balettitunneilta. Kerrospukeutuminen on jotain mikä antaa vanhoille vaatteille uuden ilmeen ja sillä voi korjata pieniä "virheitä" jotka pistää silmään aamulla peilin ääressä.

Isäni on pukeutumiseni yksi suurimmista vaikuttajista, hän on aina tukenut minua goottityylisessä pukeutumisessa kun kukaan muu sukulaisista ei ymmärtänyt. Käytännössä se siis tarkoittaa raakaa arvostelua ja kommenttia, mutta myös rahan kulutusta vaatteisiini. Isältäni olen oppinut suurimman läksyn: EHJÄT SUKKAHOUSUT. Sen pitäisi olla itsestään selvyys, mutta voi luoja armahtakoot minun silmä parkojani kun minä näen keskustassa kauniisti pukeutuvan naisen, mutta rikkinäiset sukkahousut!    Loput läksyistä on ollut enemmän tai vähemmän ristiriidassa oman näkemykseni kanssa joista väännetään lähes joka kerta kun näemme, mutta silti jokaisesta läksystä on tullut otettua pieniä paloja höystettynä omalla järjellä ja mielipiteillä. Siitä se kokonaisuus syntyy, pienistä paloista ja niiden yhdistämisestä.

Myönnän, että teinivuosina kavereiden ja tuntemattomienkin mielipiteet, sanotut ja kuvitellut mielipiteet ovat vaikuttaneet liian paljon pukeutumiseeni ja käyttäytymiseeni, mutta niinhän ne sanoo, nuori on vaikutuksille liian altis. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen siltikin sitä mieltä, että kaikki menneet vuodet on vain vahvistanut minua ja tiedän nyt selkeämmin mitä haluan, ketä kuunnella ja ketä ei.     Nyt olen valmis pitämään oman pääni ja omat visioni.

Tänään yllätin itseni, ostin rahapulasta huolimatta Body shopin ihokarvojen poistoainetta, luomua ja kuumavahaa. Ja tietenkin puuvillalappuja. Kalliilta se tuntui, mutta olin suunnitellut sitä niin pitkään ja alan olemaan epätoivoinen höylien kanssa.     Kuumavahalla leikkiminen on ilmeisesti vaarallista ainakin ensikertalaisen kannattaa olla varovainen, omat virheeni 1) lämmitin liikka, ravistin, huonon korkin takia sain vahaa sormilleni -> se sattui. 2) en jaksanut olla hosumatta.     Vahan kanssa säätäminen oli sotkuista ja roll on purkin korkki ei ollut todellakaan pitävä joten sitä vahaa valui korkin reunojen alta. Mutta lappujenn repiminen iholta ei sattunut ollenkaan. Ihan kivaa touhuahan se oli, mutta en itse jaksaisi tehdä sitä kovinkaan usein ja tulin siihen tulokseen, että seuraavalla kerralla kokeilen tehdä itse kuumavahaa, koska tuo 16,60e maksava purnukka näyttää kestävän vain muutaman käyttökerran kun jalkoja vahaa.     Lopputulos oli ihan okei, ehkäpä silti parempi kuin mitä höylälläl on tullut, mutta silti ei täydellinen, jäi sellaista pientä nöyhtää joten voi olla että otan kuitenkin vielä höylällä. Silti minulle jäi kuitenkin positiivinen fiilis jalkojen vahauksesta.

 

Ensimakua pukeutumisestani:

Kuva on vuoden takaa, joten tyyli on vielä yksinkertainen.